Ei se ainakaan minulta onnistu. No, kissanhoito vaatii jonkunlaista aikataulua, kyllä, uskokaa tai älkää. Ei ehkä yhtä säännöllistä kuin koirilla pitää olla, mutta hiekkikset pitää putsata, ruoat olla ajallaan ja leikkihetkikin pitäisi löytyä. Minä tosin olen hävettävän laiska huiskan heiluttaja.
Mutta oikeastaan tarkoitan sitä, että nukun miten sattuu. Eilenkin heräsin ihan liian aikaisin, menin nukkumaan aikaisin koska olin väsynyt ja tänään nukuin taas pitkään. Minulle pitkään eli kahdeksaan. Näin se on mennyt koko ajan kun ei ole enää tarvinnut herätä töihin. Vuoroöina 8-9 tuntia tai 6-7 tuntia joka on liian vähän. Pitäisikö huolestua. Syöminen minulla on ollut aina epäsäännöllistä, eilenkin touhusin hirveästi koko päivän ja muistin vasta iltakuudelta että syödäkin pitää. No okei, muistin kyllä aikaisemminkin mutta en malttanut lopettaa. Siitä varmaan pitääkin huolestua, kaikkialla toitotetaan säännöllisen ruokailun merkitystä ihmisen hyvinvoinnille.
Kysymyksenä on siis, että pitääkö ihmisen joka ikänsä on ollut enemmän tai vähemmän hakoteillä säännöllisen elämänjärjestyksen suhteen, pitääkö hänen eläkkeellä muuttaa tapansa? Minusta on aina ollut vastenmielistä naulata viikko etukäteen: kauppapäivä silloin, siivouspäivä tällöin jne. Sitä on joutunut velvollisuudesta jossakin määrin nuoudattamaan, kun puolisona on järjestelmällisen elämän ystävä, mutta suorastaan virkistyn aina kun tulee odottamattomia muutoksia.
Noh, täytynee kuitenkin tunnustaa, että jonkinmoinen roti minunkin päivillä on. Erinäiset uudet osiot tosin vielä ovat jääneet puuttumaan. Mutta toivottavasti niidenkin aika tulee. Ennemmin tai myöhemmin.
Miksi muuten minulla on niin usein tunne kuin olisi kiire jonnekin? Niinkuin myöhästyisin jostakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti